Inge Löök – vuoden taiteilija 2016

Suomen postcrossingyhdistys ry:n ensimmäinen vuoden taiteilija on, oikeastaan lähes itseoikeutetusti, Inge Löök. Mummokortit ihastuttavat maailmalla ja ovat lukuisissa postcrossing-profiileissa toivelistalla, mikä helpottaa meitä suomalaisia postcrossaajia pähkäillessämme mitä kortteja milloinkin maailmalle lähettäisimme.

Yhdistyksen vuoden 2016 jäsenkortissa käytetään ylpeästi Inge Löökin kuvitusta.

Inge antaa harvoin haastatteluja, meillä oli ilo ja kunnia saada haastatella häntä.

Miten kortit syntyvät, vaatiiko idean kypsyttely paljon ennenkuin kortti on valmis?  

– Korttien aiheet pulpahtavat mieleeni koska tahansa. Seuraan ympärillä tapahtuvaa ja pihani on suuri innostuksen lähde. Mummoaiheita on paljon varastossa. Tekeminen on niin hidasta, että niitä ei synny niin usein. Minulla on hauskaa kun piirrän olen kuvassa mukana ja eläydyn tilanteisiin, silloinhan jaksan istua kauankin.

Onko mummoilla, Fifillä ja Allilla – tai mummokorttien tapahtumilla esikuvat elävässä elämässä? Jos, ovatko he yhä elossa ja ovatko tietoisia asiasta?

– Mummojen nimet ovat Fifi ja Alli. Fifillä on valkoinen haroittava tukka ja Allilla on nuttura. Asuin pienenä Lauttasaressa 7-kerroksisessa kerrostalossa. Siellä asuivat muun muassa nämä kaksi sisarusta. Talossa oli yli sata lasta ja mummot halusivat määrätä lasten tekemisistä. He eivät olleet kovin innoissaan lapsista. Nämä naiset ovat painuneet mieleeni ja olen halunut kuvissani muokata heitä elämännauttijoiksi. Eivät varmaan ole hengissä enään kun tapahtuneesta on noin 60 vuotta aikaa.

Fifi ja Alli ovat tunnettuja optimismista ja onnellisuudesta, mutta on yksi kortti, jossa he ovat kärttyisempiä (kortti numero 44 jossa on keskeneräinen siivousurakka). Mikä on tuon kortin tarina? Millaista palautetta siitä on tullut? 

– Kortti missä mummot siivoavat on omasta elämästäni. En pidä siivoamisesta ollenkaan, pidän kuitenkin kun on siistiä. Eli joskus on vain ruvettava hommiin vaikka ei olekaan niin hauskaa. Ajatus tässä kuvassa on kyllä se, että ei pidä ottaa itselleen liian isoja urakoita, silloin voimat saattavat loppua kesken ja neuvottelukykykin laskea nolliin.

– Kortista ollaan otettu lisäpainoksia jo. Moni on ollut innoissaan kun mummot kerrankin mököttävät.

Korteissasi on usein kissoja tai puutarhaan liittyvää kuvitusta. Onko sinulla omia lemmikkejä, entä puutarha? Mitä omassa puutarhassasi kasvaa? Onko sinulla tällä hetkellä kulkukissoja kotonasi ja jos, mitkä ovat heidän nimensä?

– Minulla on suurin osa elämästäni ollut jokin kissa luonani, joskus villikissoja ja joskus semmoisia kissoja joille olen halunut antaa paremman elämän mitä heillä on ollut. Kaikki seitsemän erilaista kissaani on päätynyt moneen postikorttiin, jossakin kortissa löytyy myös tuttavien kissoja. Tällä hetkellä minulla ei ole muita eläimiä kuin lintulaudan linnut ja oravat ja jänikset pihallani. He saavat suuren huomion sekä runsaasti ruokaa.

– Puutarhani on välillä paremmassa kunnossa ja välillä se on hakusessa. Kukkia pitää aina olla mutta syötäviä tuotteita harvemmin. Pidän kaikenlaisesta rakentamisesta eri materiaaleista. Sitä yllättyy aina kun saa jotakin aikaiseksi. Se on aivan sama jos kutoo villapaidan, se on niin ihmeellistä että osaa.

Mihin olet erityisen tyytyväinen, mitkä ovat omia suosikkikorttejasi ja miksi?

– Suosikkini ovat: Mummot mopolla, tämä on yksi omista vanhoista mopoistani, ajan yhä edelleen mopolla kun lämpötila ulkona on yli 10 astetta, tässä kuvaan kun kevät avaa valoisan raikkaan ikkunansa ja pääsee taas ulos ihmettelemään mitä lumen alta löytyykään. Mummot valkovuokkometsässä on toinen kevään ylistyskortti missä mummot omalla tavalla kiittää luontoa. Mummot jouluna oljilla parvella on lämminhenkinen missä voi kuulla olkien rapinaa ja tuntea niiden tuoksun. Kuvittelen, että siinä makaa hyvin mukavasti. Mummot kasvihuoneessa avaamassa skumppapulloa, tässä on sitä runsautta jos on jaksanut kylvää, ruukuttaa, istuttaa ja kitkeä. Mummot pitävät erityisesti pienistä riskeistä ja tässä he avaavat pullon lasihuoneessa ja toivovat että korkki löytää ulos ovesta.

Olet suunnitellut myös postimerkkejä, miltä nämä projektit ovat tuntuneet? Miltä tuntuu nähdä oma taideteos postimerkissä?

– Postimerkin suunnittelu oli tosi mukavaa. Varsinkin kun sain aiheekseen lempikukkani: kissankäpälän. Se ei voinut mennä pieleen kun se tuntui alusta saakka niin oikealta. Olen tehnyt vain yhden postimerkin Suomen Postille, lisäksi Ahvenanmaan Postille jokunen. Tuntuu ihanalta liimata tämä pieni arvopaperi kirjekuoreen ja tietää että tämä pieni lappunen on tae, että se viedään perille ja joku ilahtuu siitä että häntä on muistettu.

Piirsitkö jo lapsena? 

– Äitini oli neljän lapsen yksinhuoltaja ja oli rahallisesti hyvinkin tiukkaa mutta piirustuspaperia meillä kuitenkin oli aina. Piirsimme nuorten piirustuspalstaan ja voitimme hienoja palkintoja, semmoisia leluja mistä ei voinnut edes unelmoida. Ehkä tämä oli se innoittaja, joka sai minut jatkamaan piirtämistä. Nyt kun olen 65-vuotias voin sanoa että olen tienannut 60 vuotta piirtämisellä.

Milloin piirsit ensimmäiset korttisi? Miten sinut “löydettiin” korttimaailmaan?

– Ensimmäisen postikortin piirsin vuonna 1972, jolloin olin työharjoittelijana Helsinkiläisessä kirjapainossa. Siellä painettiin 2-värinen tonttukortti, missä ei ole edes viivoja taustapuolella.

– Erkki Borg, joka myi uusia ja vanhoja postikortteja, rahaa ja postimerkkejä, oli ensimmäinen joka tilasi minulta kortteja, vuonna 1979. Piirsin aika paljon vapaa-aiheisia postikortteja hänelle. Ensin yksivärisiä ja myöhemmin 4-värisiä.

Onko sinulla taiteilijaihannetta? 

– Pidän Norman Rockwellistä ja Ivan Bilibinistä. Postikorttitaiteilija Lennart Helje, ruotsista on myös hyvä mielestäni.

Inge Löök lintuja bongaamassa Virolahdella (kuva: Inkku Pajunen)

Sinut tunnetaan myös luonnonystävänä, mitä mieltä olet ihmisten suhteesta luontoon nykyisin? Uusi metsähallituslakiesitys tähtää rantojen ja metsien myynnin tehostamiseen joka saattaa johtaa virkistysmahdollisuuksien vähenemiseen. Ajattelemmeko liikaa rahaa ja lukuja?

– Luonto on tosi tärkeä minulle ja se tekee hyvää meille kaikille. Ennen ihmiset oli paljon enemmän ulkona, ennen kaikkea lapset. Nukkuu paremmin kun on ollut raikkaassa ulkoilmassa ja yleensä ulkona tulee liikuttuakin. Jotenkin ajattelen, että Suomessa kuitenkin on tilaa jokaiselle, tietenkin on ikävä jos rantoja omistavien määrä lisääntyy siinä määrin, että me emme enää pääse lähellekään niitä vesistöjä.

Lähetätkö ja saatko itse postikortteja? 

– Lähetän ainoastaan joulukortteja joka vuosi, ja se johtuu siitää että joulu on minulle tärkein juhlista. Pidän joulun tunnelmista sen esineistä ja sen tuoksuista. Mutta pidän myös pimeydestä, kun huoneessa on kynttilävalo ja nurkat pyöristyvät kun niitä ei näe.

– Saan jonkun verran postia. Olen saanut postia sekä nuorilta että vanhoilta, joka on mukavaa.

Onko Postcrossing sinulle tuttu harrastus? 

– Olen tavannut messuilla postcrossaajia ja alussa kyselin paljon toiminnasta. Kun se selvisi ajattelin, että se on ihana muoto olla yhteydessä koko maailmaan. Siitä jää viellä konkreettinen muisto lähettäjältä.

Olet itseoikeutetusti Suomen postcrossingyhdistys ry:n ensimmäinen vuoden taiteilija. Haluatko lähettää terveisiä yhdistyksen jäsenille ja suomalaisille postcrossaajille?

– Olen niin hämilläni että olen saanut kunnian olla ensimmäinen vuoden taiteilija, mutta samalla onnellinen. Kiitos teille kaikille ja paljon terveisiä!